Slider

Kannattiko nähdä vaivaa?

1. lokakuuta 2018


Siivosimme autotallin loppukesästä, jotta pääsimme aloittamaan myös siellä remontin. Autotallista löytyi mm. remonttitavaraa, ruukkuja ja vanha itämainen matto. Matto oli varmasti ollut autotallissa pitkään sen hieman tunkkaisesta tuoksusta päätellen. Se vaati kaiken kaikkiaan kolme pesukertaa ja kunnon kuivumisen aina pesujen välissä, jotta sain sen tuoksumaan raikkaalta ja puhtaalta. Mietin kyllä useamman kerran mattoa pestessä, että toivottavasti se on kaiken sen vaivan arvoista. Kun matto sitten vihdoin ja viimein tuoksui puhtaalta, päätin kokeilla sitä olohuoneen lattialle.

Pikkuvessan vanha allaskaappi

20. syyskuuta 2018


Edelliseen asuntoomme verrattuna kaksi vessaa on ollut aikamoista arjen luksusta näinkin ison perheen kanssa. Miten se onkaan niin, että kaikilla tuntuu olevan tarve vessaan ihan samalla sekunnilla? Toinen vessoista on kylpyhuoneen yhteydessä ja pienempi eteisen lähettyvillä. Kaksi vessaa on siitäkin kiva juttu, että toinen vessoista pyritään pitämään "edustukunnossa" viereiden varalle. Eli mm. hiustenkuivaaja, koko perheen pyyhkeet ja kaiken maailman purnukat löytyvät kylppärin yhteydessä olevasta isommasta vessasta.  

Tässä pienemmässä vessassa en ole tehnyt mitään sen ihmeempiä muutoksia, sillä minusta se on ihan kiva tälläisenaan. Ainoastaan kalusteet öljysin uudelleen ja vaihdoin pyyhekoukut uusiin. Pikkuvessan valkoinen iso seinälaatta on ajaton, kuten myöskin luonnonkiviraidalla koristeltu harmaa lattia. Tällaiset neutraalit valinnat ovat hyviä, sillä niihin ei kyllästy kovin herkästi. Wc:ssä onkin hieman hillitympi värimaailma, kun mitä meidän vihreä-ruskeassa kylpyhuoneessamme joka on tarkoitus remontoida sitten joskus tulevaisuudessa.

Voiko koululaisen huoneessa olla vaaleanpunaista?

12. syyskuuta 2018



Koulun alkamiseen liittyy paljon kivoja asioita, mutta myös joitain ikävämpiä asioita. On ollut kurja huomata, että kuvioihin tulee joidenkin koululaisten taholta painostusta siitä, että kaikki ns. "pikkutyttöjen" jutut pitäisi unohtaa. Tällä tarkoitan siis korviini kantautuneita seuraavanlaisia tilanteita; 1-luokkalaisen huoneessa/tavaroissa/vaatteissa ei saisi enää olla vaaleanpunaista väriä, koska vaaleanpunainen on pikkuvauvojen väri. Myöskään lastenohjelmat tai -elokuvat eivät enää oikein sovi koululaisille, vaan puhelimella katsotaan YouTubesta videoita tai pelataan puhelimella pelejä. Ja sitten kun kavereita näkee niin istutaan vierekkäin, ja jokainen tutkii omaa puhelintaan. Myös aamuisin näkee paljon sitä, että koulubussin saapumista odotellaan puhelimet kourassa. Jos jollain nyt satuttasiin koulun jälkeen leikkimään, niin Petseillä leikkiminen on vielä ok, mutta muut lelut eivät enää kuulu koululaisen lelukaappiin. Tässä nyt jokunen esimerkki siitä, mitä haen takaa.

Syksy ja muutoksia ilmassa

4. syyskuuta 2018


Päivät viilenevät ja illat pimenevät. Eilen aamulla kun saatoin ekaluokkalaistamme koulubussiin vastassa oli kaunis sankka sumu. Takaisin tulessa piti kiertää pidempi lenkki, ihan vain ihaillakseni usvan peittämää jokea ja hämyisiä viljapeltoja. Kaikkialla oli niin hiljaista ja rauhallista. Kylältä katoaa pikkuhiljaa mökkiläiset ja venerannat hiljenevät. Arki on toden teolla pyörähtänyt kesän jälkeen käyntiin.  Meidänkin perheessä tuttu ja turvallinen esikoulutaksi, joka tuli hakemaan kotiovelta ja toi kotiovelle eskaripäivän päätyttyä on vaihtunut ison tien varressa kulkevaan koulubussiin. Vanhempi tytöistä aloitti koulun, mikä on tuonnut päiviin uusia rutiineja ja paljon uusien asioiden opettelua. Myös mies vaihtoi työnkuvaa ja on alkanut reissaamaan enemmän ulkomailla, mikä tietenkin lisää omaa työmäärääni kotona. Omille harrastuksille, kuten blogin pitämiselle on välillä haastavaa löytää aikaa, kun jaloissa pyörii kolme pientä lasta, kaksi koiraa, kissa ja hamsteri. Jostain on vaan tingittävä, jotta arki sujuu ja kaikilla on mahdollisimman hyvä olla.

Kesä meni hurjaa vauhtia ohitse ja saimme nauttia hyvin lämpimästä kesästä. Hyvä sää mahdollisti pihahommien tekemisen ja olemmekin viettäneet pihalla paljon aikaa. On kiva ajaa kotipihaan kun pihalla on isojen pyörivien irtokivien tilalla kerros soraa, kesken jääneet tiilipylväät on purettu ja autotallikin on saanut uutta maalia pintaan, vaikka osa räystäslaudoista puuttuukin vielä. Olen myös yrittänyt tallettaa mahdollisimman paljon aurinkoa varastoon pitkän ja pimeän talven varalle. En itse kovinkaan paljon välitä talvesta, mutta kaikista muista vuodenajoista pidän kyllä. Hyväluminen ja valoisa talvi nyt vielä menettelee, mutta täällä Etelä-Suomessa oleva yleensä hyvin pimeä ja vetinen talvi ei oikein innosta. Olenkin varautunut suurella määrällä kynttilöitä ja myös parille uudelle pöytävalaisimelle olisi tarvetta.

Pojan pieni huone ja Mr. Fox kettutapetti

10. heinäkuuta 2018


Pääsin tässä kodissa ensimmäistä kertaa sisustamaan pojan huonetta, sillä kaikilla lapsilla on nyt omat huoneet. Lastenhuoneet ovat vierekkäin toisessa päässä taloa, ja meidän vanhempien huone ja työ-/vierashuone ovat toisessa päässä. Makuuhuoneita tässä talossa on siis yhteensä viisi. Tämä pojan huone on huoneistaa kaikista pienin, mutta toistaiseksi ainakin riittää hänelle oikein hyvin. Ja voihan huoneita vaihtaa sitten joskus myöhemmin jos siltä alkaa tuntumaan. On myös mukavaa, että lastenhuoneet ovat nyt vierekkäin niin leikit sujuvat näppärästi huoneesta toiseen. Suurimmat leluröykkiötkin pysyvät kohtuullisen hyvin toisessa päässä taloa.

Kaikissa lastenhuoneissa on yksi tapettiseinä tehosteena. Yhdistävänä tekijänä huoneissa on se, että jokaisessa tapeteista seikkailee jokin eläinhahmo. Oli muuten paljon helpompaa löytää kivoja tapetteja tytöille kuin pojille. Pojille sopivia tapetteja tuntui olevan paljon vähemmän. Bongasin tämän Scionin Mr. Fox kettutapetin Pinterestistä, mistä etsin kuvia pojille sopivista tapeteista. Yritin valita lapsille ehdottamani tapetit niin, että ne käyvät sittenkin vielä kun lapset ovat vähän vanhempia.

Oman sisustustyylin löytäminen

28. kesäkuuta 2018


Minulle on syntynyt omanlaiseni sisustustyyli vuosien varrella, mistä olen hurjan onnellinen. Olen vähitellen oppinut noudattamaan omaa tyyliäni ja luottamaan omaan makuuni, ja poimimaan sisustustrendien joukosta ne omaa silmääni miellyttävät helmet. Toki joskus sattuu myös niitä virhearvioita, mutta ei kuitenkaan enää niin suuressa mittakaavassa mitä joskus aikaisemmin. Kysyttäessä en oikein osaa luokitella omaa sisustustyyliäni mihinkään tiettyyn lokerikkoon, vaan se on sekoitus vähän kaikkea. Joukossa on uutta, vanhaa, modernia, designia ja itse suunniteltua ja tehtyä. Pääasia on kuitenkin aina se, että koti tuntuu omannäköiseltä.

 Tässä kodissa moni tila tuntuu vielä kovin keskeneräiseltä sillä täällä on monia huoneita, joista puuttuu vielä se jokin joka tekee tästä kodista juuri sen meidän näköisen kodin. Pikkuhiljaa palaset loksahtelevat kuitenkin kohdilleen ja koti alkaa miellyttämään yhä enemmän omaa silmää ja tuntumaan kodilta. Vähitellen löytyy uusia esineitä, huonekaluja tai jokin tänne täydellisesti sopiva maalisävy. Vielä on paljon matkaa jäljellä, mutta sisutuksen kanssa on hankala kiirehtiä. Täysin omannäköistä sisustusta kun on vähän vaikea ostaa valmiina suoraan kaupasta. Koti kun muokkauttuu asukkaidensa näköiseksi vähitellen ja elämän jäljet alkavat näkyä. Välillä minusta tuntuu siltä, ettei täällä ole koskaan valmista ja mikään ei miellytä omaa silmää, ja välillä taas joku ihan pienikin juttu voi saada aikaan suuria onnistumisen tunteita ja jokin juttu ottaa valtavan harppauksen eteenpäin.

Bårastapeter Flora kodinhoitohuoneessa

5. toukokuuta 2018


Yksi tämän kodin parhaita puolia on tilava kodinhoitohuone. Kodinhoitohuone helpottaa viisihenkisessä perheessä kiitettävästi arkea. Sen ymmärtää vasta nyt kunnolla, kun omistaa ensimmäistä kertaa kodinhoitohuoneen. Kodinhoitohuoneesta on käynti takapihalle, sekä kylpyhuoneeseen ja saunaan. Kylpytiloissa ja kodinhoitohuoneessa päätimme tehdä vain pientä pintaremonttia, sillä tilat ovat sen verran siistissä kunnossa ettei mitään isoa remonttia olisi ollut vielä kannattavaa alkaa tekemään.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan