Maailmalla valitsee melkoisen hurja tilanne, joten nyt onkin erittäin tärkeää, että omassa kodissa on hyvä ja mukava olla. Itse olen lasten kanssa päivisin kotona, ja yritän opettaa parhaani mukaan eskarilaiselle ja koululaiselle uusia taitoja opettajien ohjeistuksella. Lasten mummi on toiminut ala-astella opettajana, joten häneltä saa myös tarvittaessa tukea opiskeluun, mikä on suuri rikkaus. Vaikka välimatka mummin kanssa on pitkä, niin kuvapuhelulla onnistuu mukavasti yhteydenpito ja läksyjenkin tekeminen.  Mieskin tekee työt nyt etänä kotoa käsin. On hienoa, että tänä päivänä monella on mahdollisuus myös etätyöskentelyyn. Netti helpottaa myös lasten opiskelua ja moni sovellus onkin muuttunut nyt maksuttomaksi, jotta lasten olisi helpompi ja mukavampi opiskella.

Monessa lapsiperheessä on varmasti aika vastaavanlainen tilanne parasta aikaa päällä. Opetellaan uudenlaista arkea ja yritetään saada kaikki toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tämän kaiken keskellä on ollut mukava huomata kuinka ihmiset tukevat ja tarjoavat apuaan toisilleen. Pidetään siitä kiinni.

Raskaudessa on menossa viimeinen kolmannes ja laskettuun aikaan on reilu 2 kk aikaa. Pitäisi alkaa pikkuhiljaa käymään läpi pieniä vaatteita ja taitella ne kaappiin valmiiksi odottamaan tulevaa vauvaa. Olen vauvalle lähinnä vasta vähän vaatteita ostanut valmiiksi. Sillon tällöin jos kirppiksellä on tullut jotain siistejä ja kivoja vaatteita vastaan. Vauvoille löytyy ihan uuden näköisiä vaatteita kirpputoreilta ja ostankin lähinnä sellaisia vaatteita, jotka näyttävät lähes uusilta. Niillä on silloin vielä pitkä käyttöikä edessä. Tällä hetkellä taitaa olla kirppistelyt kuitenkin ohitse, sillä moni kirpputori on sulkenut ovensa, mikä onkin varmasti oikein hyvä, mutta varmasti myös monelle yrittäjälle vaikea ja raskas päätös.

Vaunut, turvakaukalo ja sänky meiltä jo löytyykin, ja loput tarvittavat asiat voikin sitten tilata vaikka netistä tai hakea ihan ruokakaupasta. Tuntuu siltä. että jokaisen lapsen kohdalla selviää aina entistä vähemmällä tavaramäärällä siitä vauva-ajasta. Ensimmäisen kohdalla tuli hankittua ihan liikaa kaikkea, mutta se taitaa kuulua asiaan. 

Nyt en ole käynyt pitkään aikaan siis kirppiksillä, mutta olen talven aikana löytänyt mm. kuvassa näkyvän rottinkituolin 10 eurolla, mustan tuunaamani kaapin päällä olevan lasisen pöytävalaisimen viidellä eurolla ja Tivoli Audion radio on kahden euron löytö viime kesältä. Olen törmännyt lehtijuttuihin, joissa moni kertoo, että on nyt innostunut remontoimaan tai laittamaan kotia entistä mieluisammaksi. Nyt onkin varmasti hyvä aika vaikka tarttua niihin varastossa odottaviin kirppislöytö projekteihin ja suunnata ajatukset jonnekin muualle edes hetkeksi. Ihailla omien käsien jälkeä ja nauttia siitä omasta kodista ja sen tuomasta turvasta.

♥ Kaikkea hyvää teille! ♥

Pojan uusi huone

Nyt alkaa myös poikien huoneen remontti olemaan takana päin. Tässä huoneessa lähdetiin liikkeelle siitä, että ruskeat hirsiseinät maalattiin valkoisiksi vesiohenteisella Teknoksen Paneeliseinämaalilla, joka käy myös hirsipinnoille. Sain maalata ruskeaksi vahatut seinät viiteen kertaan, että sain lopputuloksesta puhtaan valkoisen. Huoneessa ollut tumma kukkatapetti poistettiin ja se vaihdettiin vaaleampaan tapettiin. Suurin muutos tapahtui tässä huoneessa siis seinäpinoille. Kalusteet ovat samat vanhat, mutta uudistin niiden ilmettä myöskin maalaamalla.

Työhuone / vierashuone

Päätimme vaihtaa työ-/vierashuoneen paikkaa pojan huoneen kanssa, niin tuleva pikkuvelikin mahtuu paremmin samaan huoneeseen. Ihan ensimmäisenä piti kuitenkin päättää, että mitä huoneissa olleiden tapettien kanssa tehdään. Pojan vanhassa huoneessa oli kettukuvioinen tapetti, ja lastenhuoneeksi vaihtuvassa työ-/vierashuoneessa tumma kukkatapetti. Päätettiin lopulta tapetoinnin sijasta maalata tulevan työhuoneen seinä, joten kettutapetti täytyi ensin poistaa. Tapetin poistamisen jälkeen maalasin seinän samalla sävyllä kun huoneen muutkin kipsilevyseinät, eli Tikkurilan vihertävän harmaalla 1902 sävyllä. Entisessä työhuoneessa ollut kukkatapetti sai myös lähteä pojan tulevasta huoneesta. Sen tilalle löytyi kiva neutraali tapetti, joka toivon mukaan menee vielä pitkän aikaa. Kirjoitan teille myöhemmin pojan huoneesta, niin pääsette kurkistamaan, että miltä nykyinen tapetti oikein näyttää. Instagramissa seuraajat ovatkin päässeeet jo storyjen puolella seuraamaan kummankin huoneen remonttia. Kannattaa siis seurara myös Instagramissa, ja varsinkin Ig-tarinoita, joita pyrin julkaisemaan useamman kerran viikossa.

Haikaran neljäs vierailu

Kaksi tai kolme lasta oli se meidän "alkuperäinen suunnitelma", kuten varmasti monella muullakin perheellisellä. Löytyy meiltä se punainen tupakin ja takapihalla kasvaa perunoiden tilalla mansikoita. Kaavasta poiketen, aloimme kuitenkin huomaamattamme puhumaan mahdollisesta neljännestä lapsesta, meitä taisi kumpaakin vaivata jonkinasteinen vauvakuume. Kolmannen lapsen jälkeen olo oli kieltämättä jollain tavalla hieman haikea. Tässäkö tämä raskaus- ja vauva-aika nyt sitten oli? Enkö enää koskaan saa tuntea niitä pieniä potkuja vatsassa tai nuuhkia pientä vastasyntynyttä? Ei tarvita näitä vaunujakaan enää, ja kaikki pienet vaatteetkin pitää laittaa eteenpäin. Olo tuntui jotenkin omituisen tyhjältä, vaikka kolmannen lapsemme odotusaikana yritin jo asennoitua niin, että se raskaus jää hyvin todennäköisesti viimeiseksi.

Syksyllä tikkuun piirtyi suureksi onneksemme kaksi viivaa. Raskaus on sujunut runsasta pahoinvointia lukuunottamatta hienosti, ja viime viikon loppupuolella selvisi, että perheemme on kasvamassa toisella pojalla. Aika hauska sattuma muuten, että kaksi ensimmäistä lasta ovat tyttöjä ja kaksi seuraavaa ovat nyt sitten poikia. Kumpaakin tulee olemaan alkukesästä siis parillinen määrä jos kaikki menee hyvin. En olisi oikeastaaan vielä jotain vuosia sitten uskonut, että minusta tulee joskus neljän lapsen äiti, mutta nyt ajatus tuntuu oikein hyvältä ja luonnolliselta. Näin tämän piti varmasti mennäkin.

Kolmilapsinen perhe tuntuu ajatuksena vielä hyvin tavalliselta, mutta nelilapsinen perhe herättää herkästi ihmettelyä. Meidän perheestä on tulossa se tavallisesta 1-3 lapsisesta perheestä poikkeava suurperhe, joka tarvitsee tila-auton ja ison omakotitalon. Meillä on onneksi tarpeeksi tilaa nykyisessä kodissa, ja nykyiseen autoonkin on saatavilla kaksi lisäpaikkaa, joten näillä pärjätään. En itse usko neljännen lapsen tulemisen kuitenkaan mullistavan elämäämme sen suuremmin. Neljä on numero siinä missä kaksi tai kolmekin. Uskoisin, että aika samanlaisella rutiinilla mennään mitä sen edellisenkin kanssa, ja sitä edellinenkin meni jo melko rutiinilla. Ensimmäisen kanssa kaikki oli vielä kovin uutta ja ihmeellistä ja oli paljon opittavaa. Toki mm. työmäärä tulee varmasti lisääntymään, mutta tytötkin ovat onneksi jo sen ikäisiä, että he osaavat tehdä jo paljon itse ja heistä on apuakin, mikä helpottaa varmasti arkea melko paljon. Nuorempi tytöistä aloittaa koulun syksyllä ja vanhempi aloittaa kolmannella luokalla, joten tulen olemaan päivisin poikien kanssa kolmistaan. Elämässä voi tietenkin aina sattua jotain yllättävää, mutta otetaan vastaan se mitä saadaan ja edetään sitten sen mukaan. Ei kaikkeen tulevaan pysty mitenkään varautumaan tai suunnittelemaan elämää etukäteen.

50-luvun kirjakaapin muodonmuutos

Tiedättekö sen tunteen kun jollekkin vanhalle esineelle pystyy antamaan uuden elämän?

Pääsin kokemaan tämän tunteen, kun meille kotiutui 50-luvun kirjakaappi, joka oli kipeästi kunnostusta kaipaavassa kunnossa. Kaapin päällä on varmaankin ollut kukkia ja erilaisia esineitä, sillä sen pintaan oli jäänyt erimuotoisia alueita kukkien kasteluveden ja auringonvalon seurauksena. Vitriini oli ollut pitkään tyhjillään olleessa talossa, joten se pääsi ihan ensimmäiseksi kunnon pesulle. Kaapin pinnassa ollut ruskea petsi lähti paikoin ihan kostealla liinalla pyyhkimällä irti. Myös kaapin lakkakerros oli melko huonossa kunnossa ja se puuttui paikoin kokonaan.

Koska kirjakaapin päällinen oli päässyt niin huonoon kuntoon, niin päädyin lopulta maalaamaan kaapin. Jos kaappi olisi ollut paremmassa kunnossa, olisin todennäköisesti antanut sen pitää entisen tummanruskean ulkoasunsa. Mielessäni pyöri idea kaksivärisestä kaapista, ja koska autotallista sattui löytymään jo valmiiksi mustaa sekä valkoista kalustemaalia, niin päätin lähteä kokeilemaan näitä sävyjä. Halusin maalata lasillisen vitriini syvennyksen vaaleaksi, koska siellä säilössä olevat esineet tulevat mielestäni paremmin esille vaaleaa taustaa vasten. Aikaisempi tummanruskea petsaus jätti vitriinin sisäpuolella olevat esineet vähän ehkä liiaksi varjoonsa.  Ulkopuolesta päätin maalata mustan, jotta kaappi saisi vaalean värin rinnalle lisää ilmettä. Kaappi kaipasi mielestäni muutenkin tummaa väriä, sillä olihan alkuperäinenkin väri tummanruskea ja halusin ottaa myös tämän huomioon.

Joulun tunnelmaa ja historian havinaa

Osa teistä onkin jo bongannut kotimme joulukuun Glorian koti-lehden kannesta. Kiitos kaikille kivasta palautteesta! Reilu vuosi sitten meillä kävi tosiaan vieraita tekemässä jouluaiheisen lehtijutun kodistamme. Vaikka kotikuvauksiin valmistautuminen vaatii paljon aikaa ja työtä, varsinkin kun omistaa sellaisen luonteen, että haluaa, että kaikkialla on siistiä ja tavarat on järjestyksessä kuvauksia varten, niin kyllä lehtijutusta jää kuitenkin ihan kiva muisto koko perheelle. Lehteä on mukava selata sitten joskus myöhemmin, ja verrata kuvauksien aikaan vallinnutta sisustusta senhetkiseen tilanteeseen. Ja onhan se nyt aika hieno ja jännä tunne, kun oma koti tulee kaupassa vastaan lehden kannessa.

Moni on kysynyt, että onko vuodessa ehtinyt tapahtua paljon muutoksia sisustuksessa. Onhan niitä jonkun verran kieltämättä tapahtunut. Olemme asuneet tässä kodissa nyt vähän päälle kaksi vuotta ja vieläkin tuntuu siltä, että sisustus on osin keskeneräinen, joten toki se muutuu ja kehittyy vielä. Toisaalta, eipä koti taida koskaan täysin valmis ollakkaan, varsinkin kun pitää sisustamisesta ja remontoinnista. Omakotitalossa asuessa taitaa riittää muutenkin aina jotain puuhaa. Jos ei sisällä, niin sitten ulkona pihalla.

Vuosi sitten otetuissa lehtikuvissa olohuoneen takaseinällä näkyvien kaappien tilalla oli vanhat leipälautahyllyt, ja seinällä oli ainoastaan kaksi taulua. Myös kakluunin takana oleva seinä on muuttunut puuterisen vaaleanpunaisesta valkoiseksi. Yleensä muutokset ovat kuitenkin melko pieniä, kuten koriste-esineiden ja tekstiilien vaihtamista.