Slider

Haikaran neljäs vierailu

28. tammikuuta 2020


Kaksi tai kolme lasta oli se meidän "alkuperäinen suunnitelma", kuten varmasti monella muullakin perheellisellä. Löytyy meiltä se punainen tupakin ja takapihalla kasvaa perunoiden tilalla mansikoita. Kaavasta poiketen, aloimme kuitenkin huomaamattamme puhumaan mahdollisesta neljännestä lapsesta, meitä taisi kumpaakin vaivata jonkinasteinen vauvakuume. Kolmannen lapsen jälkeen olo oli kieltämättä jollain tavalla hieman haikea. Tässäkö tämä raskaus- ja vauva-aika nyt sitten oli? Enkö enää koskaan saa tuntea niitä pieniä potkuja vatsassa tai nuuhkia pientä vastasyntynyttä? Ei tarvita näitä vaunujakaan enää, ja kaikki pienet vaatteetkin pitää laittaa eteenpäin. Olo tuntui jotenkin omituisen tyhjältä, vaikka kolmannen lapsemme odotusaikana yritin jo asennoitua niin, että se raskaus jää hyvin todennäköisesti viimeiseksi.

Syksyllä tikkuun piirtyi suureksi onneksemme kaksi viivaa. Raskaus on sujunut runsasta pahoinvointia lukuunottamatta hienosti, ja viime viikon loppupuolella selvisi, että perheemme on kasvamassa toisella pojalla. Aika hauska sattuma muuten, että kaksi ensimmäistä lasta ovat tyttöjä ja kaksi seuraavaa ovat nyt sitten poikia. Kumpaakin tulee olemaan alkukesästä siis parillinen määrä jos kaikki menee hyvin. En olisi oikeastaaan vielä jotain vuosia sitten uskonut, että minusta tulee joskus neljän lapsen äiti, mutta nyt ajatus tuntuu oikein hyvältä ja luonnolliselta. Näin tämän piti varmasti mennäkin.

Kolmilapsinen perhe tuntuu ajatuksena vielä hyvin tavalliselta, mutta nelilapsinen perhe herättää herkästi ihmettelyä. Meidän perheestä on tulossa se tavallisesta 1-3 lapsisesta perheestä poikkeava suurperhe, joka tarvitsee tila-auton ja ison omakotitalon. Meillä on onneksi tarpeeksi tilaa nykyisessä kodissa, ja nykyiseen autoonkin on saatavilla kaksi lisäpaikkaa, joten näillä pärjätään. En itse usko neljännen lapsen tulemisen kuitenkaan mullistavan elämäämme sen suuremmin. Neljä on numero siinä missä kaksi tai kolmekin. Uskoisin, että aika samanlaisella rutiinilla mennään mitä sen edellisenkin kanssa, ja sitä edellinenkin meni jo melko rutiinilla. Ensimmäisen kanssa kaikki oli vielä kovin uutta ja ihmeellistä ja oli paljon opittavaa. Toki mm. työmäärä tulee varmasti lisääntymään, mutta tytötkin ovat onneksi jo sen ikäisiä, että he osaavat tehdä jo paljon itse ja heistä on apuakin, mikä helpottaa varmasti arkea melko paljon. Nuorempi tytöistä aloittaa koulun syksyllä ja vanhempi aloittaa kolmannella luokalla, joten tulen olemaan päivisin poikien kanssa kolmistaan. Elämässä voi tietenkin aina sattua jotain yllättävää, mutta otetaan vastaan se mitä saadaan ja edetään sitten sen mukaan. Ei kaikkeen tulevaan pysty mitenkään varautumaan tai suunnittelemaan elämää etukäteen.

50-luvun kirjakaapin muodonmuutos

9. tammikuuta 2020


Tiedättekö sen tunteen kun jollekkin vanhalle esineelle pystyy antamaan uuden elämän?

Pääsin kokemaan tämän tunteen, kun meille kotiutui 50-luvun kirjakaappi, joka oli kipeästi kunnostusta kaipaavassa kunnossa. Kaapin päällä on varmaankin ollut kukkia ja erilaisia esineitä, sillä sen pintaan oli jäänyt erimuotoisia alueita kukkien kasteluveden ja auringonvalon seurauksena. Vitriini oli ollut pitkään tyhjillään olleessa talossa, joten se pääsi ihan ensimmäiseksi kunnon pesulle. Kaapin pinnassa ollut ruskea petsi lähti paikoin ihan kostealla liinalla pyyhkimällä irti. Myös kaapin lakkakerros oli melko huonossa kunnossa ja se puuttui paikoin kokonaan.

Koska kirjakaapin päällinen oli päässyt niin huonoon kuntoon, niin päädyin lopulta maalaamaan kaapin. Jos kaappi olisi ollut paremmassa kunnossa, olisin todennäköisesti antanut sen pitää entisen tummanruskean ulkoasunsa. Mielessäni pyöri idea kaksivärisestä kaapista, ja koska autotallista sattui löytymään jo valmiiksi mustaa sekä valkoista kalustemaalia, niin päätin lähteä kokeilemaan näitä sävyjä. Halusin maalata lasillisen vitriini syvennyksen vaaleaksi, koska siellä säilössä olevat esineet tulevat mielestäni paremmin esille vaaleaa taustaa vasten. Aikaisempi tummanruskea petsaus jätti vitriinin sisäpuolella olevat esineet vähän ehkä liiaksi varjoonsa.  Ulkopuolesta päätin maalata mustan, jotta kaappi saisi vaalean värin rinnalle lisää ilmettä. Kaappi kaipasi mielestäni muutenkin tummaa väriä, sillä olihan alkuperäinenkin väri tummanruskea ja halusin ottaa myös tämän huomioon.

Joulun tunnelmaa ja historian havinaa

19. joulukuuta 2019


Osa teistä onkin jo bongannut kotimme joulukuun Glorian koti-lehden kannesta. Kiitos kaikille kivasta palautteesta! Reilu vuosi sitten meillä kävi tosiaan vieraita tekemässä jouluaiheisen lehtijutun kodistamme. Vaikka kotikuvauksiin valmistautuminen vaatii paljon aikaa ja työtä, varsinkin kun omistaa sellaisen luonteen, että haluaa, että kaikkialla on siistiä ja tavarat on järjestyksessä kuvauksia varten, niin kyllä lehtijutusta jää kuitenkin ihan kiva muisto koko perheelle. Lehteä on mukava selata sitten joskus myöhemmin, ja verrata kuvauksien aikaan vallinnutta sisustusta senhetkiseen tilanteeseen. Ja onhan se nyt aika hieno ja jännä tunne, kun oma koti tulee kaupassa vastaan lehden kannessa.

Moni on kysynyt, että onko vuodessa ehtinyt tapahtua paljon muutoksia sisustuksessa. Onhan niitä jonkun verran kieltämättä tapahtunut. Olemme asuneet tässä kodissa nyt vähän päälle kaksi vuotta ja vieläkin tuntuu siltä, että sisustus on osin keskeneräinen, joten toki se muutuu ja kehittyy vielä. Toisaalta, eipä koti taida koskaan täysin valmis ollakkaan, varsinkin kun pitää sisustamisesta ja remontoinnista. Omakotitalossa asuessa taitaa riittää muutenkin aina jotain puuhaa. Jos ei sisällä, niin sitten ulkona pihalla.

Vuosi sitten otetuissa lehtikuvissa olohuoneen takaseinällä näkyvien kaappien tilalla oli vanhat leipälautahyllyt, ja seinällä oli ainoastaan kaksi taulua. Myös kakluunin takana oleva seinä on muuttunut puuterisen vaaleanpunaisesta valkoiseksi. Yleensä muutokset ovat kuitenkin melko pieniä, kuten koriste-esineiden ja tekstiilien vaihtamista. 

Aurinkokennolyhdyt ja patterilla toimivat kynttilät takapihalla

21. syyskuuta 2019


Ollaan saatu tänä kesänä pihalla paljon aikaan. Jatkoimme oikeastaan suoraan siitä mihin viime syksynä jäätiin. Pihan kanssa lähtötilannehan oli sellainen, että pihalta puuttui hiekka kokonaan ja moni juttu oli jäänyt kesken. Viime keväänä aloitettiin pihan laittaminen aitaamalla takapiha tummanharmaalla verkkoaidalla ja purkamalla keskenjääneet punatiiliset aitapylväiden alut etupihalta. Tiiliä vietiin kaatopaikalle muutaman peräkärrykuorman verran. Myös paljon muuta pienempää pihatavaraa lähti kaatopaikalle. Kun piha oli siistitty, niin tilasimme pari rekkavaunullista hiekkaa, joka levitettiin pihalle talkoovoimin. Aloimme viime kesänä myöskin rakentamaan kesken jäänyttä autotallia loppuun. Tiedettiin jo taloa ostaessamme, että pihassa ja keskeneräisessä autotallissa riittää haastetta, mutta otettiin se asenne, että kyllä me saadaan ne kuntoon. Tämä on meille molemmille ensimmäinen täysin oma piha, joten vielä opetellaan sen hoitamista, mutta tosi hyvin on mennyt ja pihan laittaminen on oikestaan hurjan mukavaa puuhaa. Siinä näkee nopeasti omien käsiensä jäljen ja aika ihanaahan se on seurata, kun itse valitut ja istutetut kasvit alkavat kasvamaan ja kukkimaan.

 Moni ohikulkija on kertonut, että talomme oli melko pitkään myynnissä. Sijainti on monen mielestä varmasti melko syrjäinen, ja kesken jäänyt piha ja autotalli olivat varmasti suurimpia syitä tähän. Ollaan puhuttu siitä, että olisi hauska pyytää välittäjä uudelle arviointikäynnille nyt kun suurimmat työt alkavat olemaan takanapäin. Uskoisin, että tekemämme työt ovat vaikuttaneet myös talon arvoon, mikä on yksi syy siihen, että miksi tämän talon ostaminen pian pari vuotta sitten houkutti.

Uudet päälliset Ht Collectionin sohvaan

18. syyskuuta 2019


Osallistuin joku aika sitten Instagramissa kotimaisen Ht Collectionin Sohvan tarina-kilpailuun, jossa oli palkintona uudet sohvanpäälliset. Suureksi yllätyksekseni voitin kilpailun jakamalla meidän sohvan tarinan. Olen todella iloinen siitä, että voitin juuri tämän kilpailun, sillä olin haaveillut uusista päällisistä jo pidempään ja ne tulivat aidosti tarpeeseen.

Sohvamme on nyt 4,5 vuotias ja valitsimme sohvaan alunperin valkoiset nahkapäälliset. Nahkapäälliset ovat kestäneet ihan hyvin meidän perheen käytössä, mutta niissä alkoi kuitenkin jo näkymään elämän jälkiä pienenä tummentumisena ja pintanaarmuina. Meilläkin kun on 3 lasta, kaksi koiraa ja kissa, niin päälliset joutuvat päivittäin kovalle koetukselle. Sohvalla kun sattuu ja tapahtuu yhden päivän aikana vaikka mitä. Tämän takia ehdoton vaatimus uudelta sohvalta olikin aikoinaan kokonaan irrotettavat päälliset, jotta päälliset voi tarvittaessa pesemisen lisäksi myös kokonaan uusia.

Ht Collection sohva, rottinkipöytä, Ikea Bestå, sisutus

Lämpöä sisustukseen koreilla

15. elokuuta 2019


Olohuoneen oranssinruksea kakluuni on melko näkyvä elementti kodissamme. Se näkyy lähes joka suunnasta, sillä meillä on kodissa niin paljon avointa tilaa. Olen yrittänyt löytää kotiin esineitä, joissa toistuisi sama värimaailma, jotta kokonaisuudesta tulisi yhteinäinen ja jotta kakluuni, sulautuu muuhun sisustukseen.

Kirppikseltä on tarttunut mukaan erilaisia koreja, jotka toistavat kakluunin sävyjä kauniisti. Naulasin peilin ympärille koreja kiinni ja eteisen peilipiirongin päälle löytyi myöskin kiva vanha hattu, jonka kiinnitin myös seinälle. Nämä pienet ja edulliset ostokset toivat kotiin rentoa ja hieman boheemia skandinaavista henkeä. Semmoista kivaa rantamökki fiilistä. Korien sävyt sopivat kivasti myös ruokapöytämme kanssa yhteen, mikä sekin löytyy hyvin näkyvältä paikalta kodistamme.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan