Kaksi tai kolme lasta oli se meidän "alkuperäinen suunnitelma", kuten varmasti monella muullakin perheellisellä. Löytyy meiltä se punainen tupakin ja takapihalla kasvaa perunoiden tilalla mansikoita. Kaavasta poiketen, aloimme kuitenkin huomaamattamme puhumaan mahdollisesta neljännestä lapsesta, meitä taisi kumpaakin vaivata jonkinasteinen vauvakuume. Kolmannen lapsen jälkeen olo oli kieltämättä jollain tavalla hieman haikea. Tässäkö tämä raskaus- ja vauva-aika nyt sitten oli? Enkö enää koskaan saa tuntea niitä pieniä potkuja vatsassa tai nuuhkia pientä vastasyntynyttä? Ei tarvita näitä vaunujakaan enää, ja kaikki pienet vaatteetkin pitää laittaa eteenpäin. Olo tuntui jotenkin omituisen tyhjältä, vaikka kolmannen lapsemme odotusaikana yritin jo asennoitua niin, että se raskaus jää hyvin todennäköisesti viimeiseksi.
Syksyllä tikkuun piirtyi suureksi onneksemme kaksi viivaa. Raskaus on sujunut runsasta pahoinvointia lukuunottamatta hienosti, ja viime viikon loppupuolella selvisi, että perheemme on kasvamassa toisella pojalla. Aika hauska sattuma muuten, että kaksi ensimmäistä lasta ovat tyttöjä ja kaksi seuraavaa ovat nyt sitten poikia. Kumpaakin tulee olemaan alkukesästä siis parillinen määrä jos kaikki menee hyvin. En olisi oikeastaaan vielä jotain vuosia sitten uskonut, että minusta tulee joskus neljän lapsen äiti, mutta nyt ajatus tuntuu oikein hyvältä ja luonnolliselta. Näin tämän piti varmasti mennäkin.
Kolmilapsinen perhe tuntuu ajatuksena vielä hyvin tavalliselta, mutta nelilapsinen perhe herättää herkästi ihmettelyä. Meidän perheestä on tulossa se tavallisesta 1-3 lapsisesta perheestä poikkeava suurperhe, joka tarvitsee tila-auton ja ison omakotitalon. Meillä on onneksi tarpeeksi tilaa nykyisessä kodissa, ja nykyiseen autoonkin on saatavilla kaksi lisäpaikkaa, joten näillä pärjätään. En itse usko neljännen lapsen tulemisen kuitenkaan mullistavan elämäämme sen suuremmin. Neljä on numero siinä missä kaksi tai kolmekin. Uskoisin, että aika samanlaisella rutiinilla mennään mitä sen edellisenkin kanssa, ja sitä edellinenkin meni jo melko rutiinilla. Ensimmäisen kanssa kaikki oli vielä kovin uutta ja ihmeellistä ja oli paljon opittavaa. Toki mm. työmäärä tulee varmasti lisääntymään, mutta tytötkin ovat onneksi jo sen ikäisiä, että he osaavat tehdä jo paljon itse ja heistä on apuakin, mikä helpottaa varmasti arkea melko paljon. Nuorempi tytöistä aloittaa koulun syksyllä ja vanhempi aloittaa kolmannella luokalla, joten tulen olemaan päivisin poikien kanssa kolmistaan. Elämässä voi tietenkin aina sattua jotain yllättävää, mutta otetaan vastaan se mitä saadaan ja edetään sitten sen mukaan. Ei kaikkeen tulevaan pysty mitenkään varautumaan tai suunnittelemaan elämää etukäteen.
Pahoinvoinnin helpottaessa, ja nyt kun vauvan sukupuolikin on jo selvillä, niin olen alkanut pohtimaan tulevaa huonejärjestystä. Lapsilla on tällä hetkellä omat huoneet, ja tämän lisäksi vielä työhuone meidän huoneen vieressä. Eli talosta löytyy yhteensä viisi makuuhuonetta. Pojan huone on huoneista pienin ja sinne ei mahdu millään toista sänkyä. Pojan huoneeseen ei mahdu myöskään enempää kaappeja, joten sinne ei saa enempää leluja tms. mahtumaan. Aloinkin miettimään, että jos meidän huoneemme vieressä olevasta työhuoneesta tulisikin pojille yhteinen huone. Huone on nykyistä pojan huonetta suurempi ja sinne saisi enemmän säilytystilaakin. Myös työ-/vierashuoneelle on tarvetta, joten emme siitäkään haluaisi kokonaan luopua, joten yhteinen huone mahdollistaisi myös sen säilyttämisen. Pitkän matkan sukulaisille on kiva tarjota kuitenkin omaa rauhaa ja kunnon nukkumapaikka.
Vauvan sänky voi aluksi hyvin olla meidän huoneessamme. Huoneiden vaihdolla ei siis ole periaattessa mikään kiire, mutta olisi mukavaa jos tuon vanhemman pojan saisi opetettua nukkumaan omassa huoneessa ennen vauvan syntymää. Nyt pojalla on sänky myös meidän huoneessamme, sillä hän monesti hiipii yöllä sinne. Omassa huoneessa nukkuminen voisi sujua helpommin, kun hänen huoneensa olisi meidän huoneen vieressä, eikä toisessa päässä taloa. Nykyinen huone jää myös jossain vaiheessa liian pieneksi pojan kasvaessa. Huoneeseen ei esimerkiksi mahtuisi kaappien lisäksi työpöytää. Se on alunperin suunniteltu juuri työhuoneeksi, ja siksi huone ei ole kovinkaan suuri. Mietinkin tässä nyt sitä, että odotammeko huoneiden vaihdon kanssa siihen asti, että vauva tarvitsee omaa huonetta? Vai olisiko helpompaa vaihtaa jo valmiiksi huoneita, jolloin saisimme myös valmiiksi lisää säilytystilaa pikkuveljen tavaroita varten? Pojan olisi varmasti myös helpompi oppia nukkumaan omassa huoneessa, kun meidän huone olisi ihan vieressä. Todennäköisesti tulemme vaihtamaan huoneita, siellä se tuntuu kaikista järkevimmältä vaihtoehdolta tällä hetkellä. Eli taidan päästä suunnittelemaan lastenhuoneen ja työhuoneen sisustusta, mikä on tietenkin hurjan mukavaa.
Innolla odotan, millaiseksi poikien huone muodostuu. Onnea tulevasta perheenlisäyksestä! :)
VastaaPoistaKiitos paljon!<3 Mukava kuulla! :)
PoistaOletteko muuten huomanneet, että jos perheessä on kolme lasta, niin aika usein kaksi ensimmäistä ovat samaa sukupuolta.
VastaaPoistaEn ole kyllä itse kiinnittänyt asiaan huomiota. Aika sekalaisia settejä löytyy ainakin tuttavapiiristä. :)
PoistaMeillä olisi pätenyt, mikäli äitini ei olisi saanut keskenmenoa minun jälkeen :) uudella yrityksellä tuli pikkuveli. Muuten olisi tullut vain minä ja pikkusisko ja se on TODELLA hassu ajatus, koska en osaa mitenkään kuvitella miul siskoa :D
PoistaPaljon onnea♥
VastaaPoistaKiitos paljon Hannele! :)
PoistaPaljon onnea, tämä on aina ihana uutinen (oli ensimmäinen tai kymmenes! :) ).
VastaaPoistaKiitos paljon! :)
Poista