Puolivuotias

3. helmikuuta 2017

Niin on puolet vauvavuodesta kulunut ja meidän pienestä vauvasta on kasvanut suloinen minimies. Turha varmaan sanoa että aika on mennyt hirveällä vauhdilla.

Poika on ollut alusta asti hyvin rauhallinen ja tyytyväinen vauva. Sellainen helppo tapaus, jonka kanssa on kiva tehdä ja lähteä. Hän nauraa ja hymyilee paljon, varsinkin isosiskon hassuille jutuille. Vanhempi tytöistä on tosi innokas hoitamaan pikkuveljeä, mitä on ihana seurata. Nuorempi tytöistä on enempi kiinnostuneempi siskostaan kun mitä veljestään, mutta eipä se ole ihmekkään kun tytöillä on jo ihan omat jutut ja leikit keskenään. Välillä huomaa pientä mustasukkaisuutta nuoremmassa neidissä kun isosiskon pitäisi leikkiä vain hänen kanssaan, eikä vauvan kanssa. Se näkyy onneksi vaan pienenä ohimenevänä kiukutteluna, eikä kohdistu millään lailla vauvaan.


Pojan luonteessa huomaan samoja piirteitä mitä tytöissä. Hän vaikuttaa yhtä rauhalliselta mitä vanhempi tytöistä, ja samanlaiselta humoristiselta hassuttelijalta kuten nuorempi tyttö. Mielenkiinnolla ja innolla odotellaan millainen persoona tästä miehenalusta kasvaa.

Kuukauden verran ollaan nyt maisteltu ja syöty kiinteää ruokaa ja hyvin on pojalle maistuut. Suosikkeja ovat mm. peruna, banaani ja avokado. Varsinkin äidin tekemä banaani-avokado sose on herkkua. Hän ei edelleenkään huoli tuttia, vaan omat sormet tai kädet maistuvat paremmin. Uniriepu pitää olla rutistettavana, muuten uni ei tule. Aivan kuten nuoremmalla tytöllä jolle se on edelleen tärkeä, ja joka yö vieressä tuomassa turvaa.

Poika nukahtaa onneksi aika helposti. Päivisin pienen heiluttelun tai työntämisen jälkeen vaunuihin, missä hän nukkuu kolmet noin tunnin mittaiset päikkärit. Iltaisin hän nukahtaa yleensä viereeni rinnalle, mistä siirrän hänet sitten omaan sänkyyn nukkumaan. Omassa sängyssään hän nukuu yleensä kolmeen asti, jolloin herätään tankkaamaan. Yö  menee parilla herätyksellä, ja syömistä tärkeämpää taitaa olla äidin kainaloon pääseminen.

Hirveää kiirettä eteenpäin menemiselle ei näytä vielä olevan. Poika pyörii lähinnä oman akselinsa ympäri, peruuttaa, kääntyy selältä vatsalleen ja välillä myös tosin päin. Peppua nostetaan lattiasta ylös, ja jokusen sentin verran voi lattialla möyriä eteenpäin tai vetää itseään käsillä eteenpäin. Jonkin aikaa pysytään jo istumassa, päivä päivältä pidempään. Hampaita ei vielä suusta löydy, mutta varmasti myös pian niitäkin.

Jokainen vauva etenee omaan tahtiinsa.

Oikein ihana pieni mies meillä siis kaikin puolin asustaa! 

4 kommenttia:

Ilahdun kovasti jos jätät kommentin! :)