Slider

Voiko koululaisen huoneessa olla vaaleanpunaista?

12. syyskuuta 2018



Koulun alkamiseen liittyy paljon kivoja asioita, mutta myös joitain ikävämpiä asioita. On ollut kurja huomata, että kuvioihin tulee joidenkin koululaisten taholta painostusta siitä, että kaikki ns. "pikkutyttöjen" jutut pitäisi unohtaa. Tällä tarkoitan siis korviini kantautuneita seuraavanlaisia tilanteita; 1-luokkalaisen huoneessa/tavaroissa/vaatteissa ei saisi enää olla vaaleanpunaista väriä, koska vaaleanpunainen on pikkuvauvojen väri. Myöskään lastenohjelmat tai -elokuvat eivät enää oikein sovi koululaisille, vaan puhelimella katsotaan YouTubesta videoita tai pelataan puhelimella pelejä. Ja sitten kun kavereita näkee niin istutaan vierekkäin, ja jokainen tutkii omaa puhelintaan. Myös aamuisin näkee paljon sitä, että koulubussin saapumista odotellaan puhelimet kourassa. Jos jollain nyt satuttasiin koulun jälkeen leikkimään, niin Petseillä leikkiminen on vielä ok, mutta muut lelut eivät enää kuulu koululaisen lelukaappiin. Tässä nyt jokunen esimerkki siitä, mitä haen takaa.


Eihän se nyt näin mene. Ei koulun aloittaminen tarkoita sitä, että lapsuus on ohitse. Tottakai koulu ja kaverit ovat tärkeitä, ja läksyt hoidetaan ennen huveja, mutta ei kukaan voi ja jaksa pysyä iloisena jos pitäisi aina toimia sen mukaan mitä muut haluavat, ja unohtaa kaikki se mistä itse pitää. Pitäisi muuttua kerta heitolla "isoksi tytöksi". Me vanhemmatkin saatamme vähän turhan usein syyllistyä isojen ja pienien tyttöjen keskenään vertailemiseen, sillä jostainhan ne lapset sen esimerkin saavat. Lasten tehtävä on pääasiassa olla lapsia ja nauttia lapsuudestaan. Lapsuus on kuitenkin varsin lyhyt aika ihmisten elämästä, ja lapsuus on varsin tärkeä osa elämää. Leikin kautta oppii valtavasti uusia asioita ja taitoja. Minusta lapsuudesta irrottaudutaan vähitellen, jokainen omaan tahtiinsa. Ei se isoksi tytöksi tai pojaksi kasvaminen tapahdu yhdessä, eikä kahdessakaan yössä. Eikä pidäkään.


Itseäni harmittaa suunnattomasti, että jo pienet koululaiset saattavat joutua kokemaan painostusta kavereiden taholta. Tai minä nyt olen kylmästi todennut, että jos joku aiheuttaa pahaa mieltä, niin ei tarvitse silloin viettää sellaisen ihmisen kanssa aikaa. Vaikkakin painotan myös sitä, että kaikille täytyy yrittää olla ystävällinen ja kohtelias. Aikuisenakin pitäisi useammin muistaa, että jotkut ihmiset pitää vaan surutta jättää taakse, jos suhteessa häviää paljon enemmän kuin voittaa. Tyttö ei ole onneksi joutunut kiusatuksi ja hänellä on kavereita, mutta omiin korviini on kantautunut joidenkin lasten suusta sellaisia heittoja, mitkä saattavat herkästi pahoittaa toisten mielen. Ja vaikka lapseni olisivatkin joutumassa kiusatuksi, niin toivon, että olemme antaneet heille kotona hyvät eväät taistella elämän tuulimyllyjä vastaan ja rohkeutta olla oma itsensä. Uskaltaa kokeilla asioita ja tavoitella unelmiaan.

Tyttö mainitsi, että osa kavereista pitää vaaleanpunaista vauvojen värinä. Kysyin häneltä, että pitääkö hän itse vaaleanpunaisesta? Vastaukseksi sain: "kyllä, se on lempivärini". Sanoin siihen, että se on tärkeintä. Jokainen saa pitää ihan siitä mistä haluaa, vaikka muut sanoisivat mitä. Tytön huone saa siis edelleen olla täynnä vaaleanpunaisia juttuja. Ihan niin pitkään kun hän itse haluaa, vaikka muut sanoisivat mitä.


Millaisia tunteita koulun alkaminen on teissä herättänyt?



2 kommenttia:

  1. Mun tyttö aloitti tänä syksynä jo AMK:n, mutta kirkkaana on mielessä peruskoulun alku ;-) Silloin tyttö ei suostunut laittamaan kouluun tarralenkkareita tai mitään vaatteita, joissa oli sydänkuvioita, koska hän itse ilmeisesti arveli, että ne on vauvojen juttuja. Muutaman viikon kuluttua ne taas kelpasivatkin, koska niitä oli muillakin. Eli meillä meni vähän päinvastoin kuin teillä nämä koulun alun kuviot. Onneksi silloin ei vielä ollut mitään älypuhelimia, perus-nokialainen oli, jolla saattoi soittaa äidille ja pelata matopeliä :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo koulun aloittaminen on varmaankin sellainen asia mikä jännittää vanhempia ja lapsia yhtä paljon, niin ei mikään ihme, että se jää mieleen. :D Luulen kanssa, että nuo kaikki koulun aloittamiseen liittyvät "ennakkoluulot" karisevat pikkuhiljaa pois, kun päästään vauhtiin ja huomataan, että niitä samoja juttuja on tosiaan muillakin. Meilläkin tytöllä puhelin lähinnä sen varalle homattiin, että jos jokin hätä tulee. Muuten kyllä rajoitetaan ja vahditaan vielä sitä puhelimen käyttöä, ettei mene pelkäksi puhelimen tuijotteluksi. On tärkeää keksiä muutakin tekemistä ja kehittää omaa mielikuvitusta. Kun tuota nykymenoa katselee, niin välillä tulee kyllä vähän ikävä sitä matopeliaikaa. :D

      Poista

Mukavaa, että vierailit blogissani! Ilahdun kovasti, jos jätät minulle terveisiä! :)

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan