Hyvää ystävänpäivää!

Ystävyys ja ystävällisyys ei valitettavasti ole aina itsestään selviä asioita. Kaikilla ei ole ystäviä, rakkaita tai muutenkaan ketään kenen kanssa jakaa elämän ilot ja surut. On aina ikävää kuulla tarinoita siitä, miten lapsen syntymäpäiville ei tullut yhtään vierasta tai kukaan ei käy koskaan katsomassa laitoshoidossa olevaa omaistaan.

 Minusta on inhottavaa ja surullista, että jo hyvin pienetkin lapset osaavat kiusata, haukkua ja syrjiä toisiaan. Me vanhemmat toimimme esimerkkinä lapsillemme ja se on asia mikä kannattaa pitää päivittäin mielessä. 

Olen itse ollut koulukiusattu ja sillä on varmasti paljon tekemistä sen kanssa, että haluan omille lapsilleni korostaa, että ketään ei kiusata tai ketään ei jätetä leikkien ulkopuolelle. Meitä ihmisiä on erilaisia ja kukaan meistä ei ole sen parempi tai vähemmän tärkeä, kun joku toinen. Meissä kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa ja toinen osaa toista ja toinen toista.

Ystävällisyys on siitä ihana asia, että kun toiselle muistaa olla ystävällinen saa mitä todennäköisemmin takaisin ystävällistä käytöstä ja kauniita sanoja. Ystävällisyys, kauniit sanat tai kehu eivät maksa mitään ja ne tuovat mukanaan valtavasti iloa ja hyvää oloa. Sekä antajalle, että saajalle.

Eiköhän siis muisteta olla ystävällisiä kaikille, kehua toisiamme ja ennen kaikkea muisteta niitä yksinäisiä ihmisiä. Jo pieneltäkin tuntuvat muutaman sanan vaihtaminen vaikka rappukäytävässä tai jokin muu pieni huomion osoittaminen voi saada jonkun tuntemaan itsensä hyvinkin tärkeäksi ja jättää iloisen mielen vielä moneksi viikoksi eteenpäin. Kenties matkaan tarttuu samalla jopa uusia ystäviä.

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille!