Tiipiissä tähtitaivaan alla

Tyttöjen huoneesta löytyy suloinen tiipii. Tiipii on ostettu Granit-liikkeestä Helsingistä.

Teltta on ollut vanhemmalle tytölle kiva leikki- ja rauhoittumispaikka. Monesti hän ottaa kasan kirjoja mukaan ja pyytää äitiä tai isää mukaan lukemaan. Taljojen päällä on kiva köllötellä ja seinälle kiinnitetty valosarja luo huoneeseen mukavaa tunnelmaa. Vähän kuin olisi tähtitaivaan alla telttaretkellä!

Nuo valosarjaan kiinnitetyt tähtikuvioiset pussukat olen ostanut H&M:ltä.

Meidän päivät ovat tällä hetkellä aika hektisiä ja aikaa mm. blogin kirjoittamiselle on välillä vähän hankala löytää, mutta yritän parhaani ja nautin kun saan hetkeksi keskittyä blogiin ja pitää pienen hengähdystauon. Pikkusisko oppii koko ajan uutta ja äiti saa tietenkin juosta perässä, vahtia ja kaivaa mitä milloinkin pois pienen suusta, kuusenneulasista paperiin. Tällä hetkellä neiti osaa mm. kontata, nousta istumaan ja nousta tukea vasten seisomaan ja ottaa muutaman sivuaskeleen. Hän siis pääsee ja ylettyy jo vaikka mihin. Rappusiakin neiti oli tässä yhtenä päivänä kovasti kiipeämässä ylös ja portti piti kaivaa esille. Tämä vaihe tuntuu toisinaan raskaalta, (esimerkiksi kun toinen nousee lähemmäs 50 kertaa iltaisin pinnasängyssä seisomaan, kun pitäisi alkaa nukkumaan ja nukahtaa vasta sitten kun ei millään jaksa enää seistä.) mutta samalla se on ihan mielettömän antoisa ja on upeaa seurata pienen taitojen karttumista.

Kotona yritän antaa mahdollisimman paljon tavaroiden olla paikoillaan ja en lähde niitä hiveän herkästi nostamaan pois, jos ne eivät nyt ole helposti särkyviä tai aiheuta lapsille vaaraa tippuessaan. Meillä lapset ovat varsin nopeasti kyllästyneet ja jättäneet koriste-esineet rauhaan, kun he ovat alusta asti saaneet koskea niihin. Kaikki kielletty kun kiinnostaa lapsia monesti paljon enemmän.

On ollut mukava seurata miten tyttöjen suhde kehittyy ja yritän tietenkin omalta osaltani tehdä parhaani, että tyttöjen välille muodostuisi vahva ja lämmin side. Pikkusiskon kehittyessä on isosiskossa herännyt pientä mustasukkaisuutta, mutta se kuuluu elämään ja aikuiseksi kasvamiseen. Esimerkiksi isosisko kun haluaisi leikkiä aina juuri sillä lelulla mikä pikkusiskolla on. Isosisko käykin monesti nappaamassa pienemmältä lelun kädestä ja siitä seuraa tietenkin pienemmän itku. Olemme tätä nyt viime aikoina työstäneet ja päädyttin toistaiseksi hyvin toimineeseen kompromissiin. Nykyisin isosisko antaa pienemmälle useimmiten uuden (paremman) lelun tilalle ja kiittää siskoa samalla kun vaihtaa lelun toiseen. Toki lelua ei saa joka kerta viedä toiselta, vaan mennään tilanteen mukaan.

Äitinä kehittyy, oppii ja viisastuu jatkuvasti ja vielä on pitkä matka edessä. Monesti on tullut mietittyä, että olisipa jo esikoisen aikana tajunnut/tiennyt jonkun asian. Virheistä kuitenkin oppii ja jokainen lapsikin on erilainen. Onneksi sitä oppii myös aika nopeasti huomaamaan, mikä keino tepsii ja mikä ei. Itse inhoan esimerkiksi yli kaiken toisille huutamista ja yritän olla lasten kanssa mahdollisimman rauhallinen, näin lapsikin pysyy rauhallisena ja itkun ja pahan mielen syy on huomattavasti helpompi selvittää. Huutamalla ja raivoamalla ei kenekkellään (ainakaan kovin usein) tule/jää hyvä mieli ja usein käy vieläpä niin, että viesti karkaa aika nopeasti alkuperäisestä ja varsinainen riita jää lopulta selvittämättä. Yritän lapsille painottaa, että selvitetään kaikki pahat mielet ja kiukut pois rauhallisesti ja toisiamme kuuntelemalla. Toki tunteiden purkaminen tietyissä rajoissa tekee jokaiselle silloin tällöin ihan hyvää. ♥

Oikein iloista ja rauhallista keskiviikkoa!