Meidän villakoirat

7. maaliskuuta 2013
Ajattelin esitellä lähemmin meidän perheen karvaiset jäsenet. Kerron myös vähän villakoirista yleisesti ja meidän turkinhoito tottumuksista. Jospa tästä on apua jollekkin villakoiran hankkimista suunnittelevalle:) 

Meillä asustelee kaksi mustaa villakoiraa toyvillakoira ja kääpiövillakoira, äiti ja tytär. Villakoiran koko ratkaisee sen mihin rotuun se kuuluu. Rodut ovat toy-, kääpiö, keskikokoinen- ja isovillakoira. Ensimmäisen villakoirani otin kuusi vuotta sitten ja siitähän se innostus sitten lähti:) Villakoirat ovat mukavan seurallisia ja nämä meidän pienet yksilöt on ollut helppo ottaa kaikkialle mukaan. Kovin harva myöskään pelkää villakoiraa, varsinkaan vaaleanpunaisissa pampuloissa;)

 Toyvillakoira Tiinu
Villikset oppivat helposti uusia juttuja, eivätkä ole luonteeltaan kovinkaan itsepäisiä. Lapsiperheeseen siis oikein sopiva rotu:) Plussaa on myös se, ettei karvoja oikeastaan lähde. Ainoastaan karstaamalla ja trimmaamalla. Villakoiria pidetään allergikoille sopivana rotuna ja tämä onkin osoittautunut aika hyvin paikkansa pitäväksi väitteeksi. Ainakaan kukaan koirille allerginen tuttumme, ei ole saanut minkäänlaisia oireita meidän koirista:) Uskon myös, että säännöllinen turkinhoito ja pesu vähentävät allergiaoireita. 
Villakoiria on usempaa väriä, värit ovat musta, ruskea, valkoinen, harmaa, aprikoosi ja punainen. Monesti villakoirat ovat aika kovia haukkumaan (varsinkin pienet) ja innostuvat helposti asioista. Usein ne ovat myös yhden ihmisen koiria ja kiintyvät lähinnä yhteen ihmiseen ja seuraavat tätä joka paikkaan, jopa vessaan! Näin ainakin meillä:) Toyvilliksemme on aika herkkä haukkumaan ja hänellä onkin tosi kimeä ääni. Kääpiövilliksemme on hiljaisempi ja myös rohkeampi ja leikkisämpi luonteeltaan.

Kääpiövillakoira Ruusu
Näiden kahden lempipuuhia ovat mm. leluilla leikkiminen, käpyjen noukkiminen lenkkipolun varsilta ja luiden nakertaminen. Villikset ovat fiksuja ja oppivat nopeasti. Ne miellyttävät isäntäänsä myös mielellään ja ovat minusta luonteeltaan aika helppo rotu. Kukaan kolmesta villakoiristani ei ole esimerkisi koskaan tehnyt pahojaan yksin jäädessään, ei edes pentuna:) Ehkä tähän on vaikuttanut myös vähitellen yksinolemiseen totuttaminen ja säännöllinen päivärytmi lenkkeineen.
Villakoiran turkin hoitamisessa on oma työnsä ja säännöllinen hoitaminen onkin erittäin tärkeää. Nuoren koiran turkki takkuuntuu karvan vaihdon aikaan mielettömän herkästi ja vaatii karstausta useamman kerran viikossa. Omat koirani pesen noin 4-5 viikon välein ja harjaa pari kertaa viikossa läpi. Harjaamiseen menee puolesta tunnista reiluun tuntiin. Jos koiralla on paha takkuuntumisvaihe aikaa voi mennä tuplasti enemmän. Ennen kuin alan karstata turkkia läpi suihkutan hoitoainetta varsinkin turkin pisimpiin kotiin. Turkkia vaihtavan koiran pyrin harjaamaan useamman kerran viikossa. Meillä toinen koirista on näyttelyturkissa ja toisella on lyhyt pentuleijona leikkaus. Jos koira on lyhyessä turkissa niin turkin hoitaminen on tietenkin helpompaa ja nopeampaa.

Villakoira pestään aina ennen trimmausta ja mielellään föönataan kuivaksi, sillä suoraksi kuivattu turkki on huomattavasti helpompi leikata kun epätasaisen kiharainen. Jos turkkia ei föönaa kuivaksi, lopputulos on harvoin kovinkaan tasainen ja siisti. Trimmaus on myös helpompi tehdä uudemman kerran, jos pohjalla on vanha hyvä malli esimerkkinä. Pesua suosittelen myös sen vuoksi, että likaisessa turkissa oleva lika ja hiekka kuluttavat varsin nopeasti terät saksista ja trimmauskoneesta tylsiksi.
Pesen koirat aina juoksevan veden alla, en esimerkisi ammeessa, jolloin likaisessa vedessä oleva hiekka ja pesuaineen jäämät monesti jäävät turkkiin muhimaan. Koira on myös hyvä harjata kunnolla läpi ennen pesua, jotta kaikki lika poistuu mahdollisita takkumöykyistä. Koira on myös huomattavasti helpompi kuivata jos siinä ei ole takkuja. Vaahdotan turkin kahteen kertaan ja lopuksi hieron hoitoaineen helposti takkuuntuviin kohtii, kuten niskaturkkiin ja jalkakarvoihin. Huuhtelen huolella ja föönaan turkin karstan avulla kuivaksi. Tämän jälkeen käyn turkin vielä läpi kammalla ja avaan mahdolliset takut. Teen jakaukset ja kiinnitän päätukkaan kumilenksut ja sen jälkeen trimmaan turkin saksilla. Ajan lopuksi kuonon, tassut, vatsanalusen ja hännän tyven koneella lyhyeksi. Turkinhoito menee kuin itsestään, kun siihen tottuu ja se ei enää tunnu kovinkaan isolta vaivalta. Helpommalla pääsee mitä säännöllisemmin ja tunnollisemmin turkkia hoitaa:)

Jos villakoiran harkintaa miettii kannattaa tutustua Suomen villakoirakerhon nettisivuihin, jotka löytyvät täältä. Sivuilta löytyy paljon tietoa villakoirista ja kaikki myynnissä olevat, rekisteriin tulevat pennut. Kun villakoiran ostoa pohtii kannattaa ottaa sukupuusta kunnolla selvää, sillä villakoirat kantavat mm. perinnöllistä silmäsairautta PRA:ta, joka aiheuttaa sokeutta.
Ihan mielettömän ihana rotu villakoira kuitenkin on, vaikka vähän työläs onkin. Voin kyllä lämpimästi suositella kaikille sellaisille, jotka etsivät seurallista ja innokasta sydämen valloittajaa<3.

4 kommenttia:

  1. Meilläkin asustaa samanrotuinen lemmikki!
    Kauniita ovat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, villikset ovat oikeita sydänten valtaajia ja moni sukulainenkin on noihin meidän pikkuisiin ihastunut:)

      Kiitos!:)

      Poista
  2. Täälläkin asustaa yksi pieni kolmevuotias toy poika, ja joo, kova on "juttelemaan". Meilläkään ei käydä yksin vessassa eikä suihkussa, ja kesäisin maalla ei edes sauna ole liian kuuma paikka :)

    Upeita söpöliinejä, meidän mies enemmän boheemia sorttia ;)

    VastaaPoista
  3. Tahtoisin itsekin söpöjä ovat

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti jos jätät kommentin! :)